Ricard

"Rico"

- Kuvat & tekstit (c) Saga VRL-14886, ellei toisin mainita
- Tämä on virtuaalihevonen

Ricard "Rico"

- Norjanvuonohevonen, ruuna
- Syntymäaika 04.07.2020, Norja, 6v (60pv=1v)
- Hallakko
- Säkäkorkeus 149cm
- Omistaa Saga (VRL-14886)
- Kasvattaja tuntematon
- Yleispainotus, 60cm & heC
- VH21-053-0044

Taustaa

Daian koeratsastuksessa silmiini osui ensi kertaa tämä kivan näköinen vuonohevonen, joka seistä möllötti tarhassa katselemassa kentälle. Kysäisin sitten ohimennen sen nimeä Daian omistajalta, joka ei tiennyt Ricosta muuta kuin nimen ja sukupuolen. Ruuna jäi kummittelemaan mieleeni vielä kotonakin, ja lopulta soitin tallin omistajalle, ihan vain uteliaisuudesta. Sain tietää Ricon koko nimen, iän ja koulutustason. Ruuna ei vaikuttanut minun tyyliseltäni niiden perusteella.
Sain tietää Ricon olevan myynnissä, joten hetken mielijohteesta ajoin sitten koeratsastamaan senkin, vaikka hoin samalla mielessäni "tähän talliin ei kolmatta hevosta tule". No kuinkas sitten kävikään, Daiaa hakiessani mukaan tarttui myös tämä symppis ruuna.

Luonne

Rico on hyvää tarkoittava, mutta vähän hutilus ruuna, jonka kanssa ei vauhtia puutu. Muiden hevosten kanssa ruuna on aina se sovitteleva osapuoli, joka antaa ilomielin muille johtoaseman.
Laitumelta Rico ei koskaan oikein malttaisi lähteä, ja ruuna pitää kiskomalla kiskoa pois ruohotuppojen luota. Riimuakaan ei oikein meinaa saada päähän, kun turpa pysyy visusti kiinni maassa. Taluttaessa Rico yrittää myöskin päästä syömään, ja pitää olla tarkkana, ettei naru luiskahda kädestä.

Karsinassa Rico osaa olla nätisti, varsinkin jos saa hieman heinää eteensä. Syödessä mikään ei häiritse ruunaa, ja kaikki hoitotoimenpiteet sujuvat ongelmitta. Kavioiden nostelu on sen sijaan Ricosta ärsyttävää, ja ruuna yrittääkin aina kiskoa kaviotaan ihmisen otteesta. Kengitys ei tämän vuoksi ole kaikkein helpointa, mutta kyllä Rico osaa myös nostaa kavion nätisti, kunhan tietää oikeat niksit.

Varusteiden laitto ei ole tämän ruunan kanssa mikään iso ongelma, mutta välillä saattaa hampaat vilkkua satulavyötä kiristäessä.

Ricon lastaaminen on iso urakka, varsinkin jos traileriin pitää mennä ensin tai muita hevosia ei ole tulossa. Ikinä ei kuitenkaan ole tarvinnut jättää reissua väliin, kyllä ruuna jotenkin on saatu kyytiin. Kaverin kanssa matkustaessa Rico seisoo kiltisti paikoillaan, mutta yksinään se kolistelee trailerin seiniä ja hirnuu.

Ratsastaessa Rico on vähän suurpiirteinen ja hömelö, mutta päättäväisesti ratsastettuna se kulkee lajissa kuin lajissa. Reippaasti ruuna ainakin liikkuu, niin pyydettäessä kuin pyytämättäkin. Alussa Rico testaa ratsastajaansa monin erilaisin tempuin, ja saa todella tehdä töitä, että saa ruunan kuriin.

Sileällä Rico venkuilee ja tylsistyy, jos ei saa koko ajan jotain tekemistä. Vaikeiden asioiden tullessa vastaan ruuna yrittää väen vängällä mennä sieltä mistä aita on matalin, ja ratsastaja saa koko ajan olla tarkkana.

Esteillä Rico innostuu juoksemaan aivan liikaa, ja ruuna ponnistaa pienet esteet valtavilla loikilla. Maastoesteetkin ylitetään yleensä suurella ilmavaralla miltei vaarallisessa vauhdissa, jollei Ricoa saa rauhoittumaan.

Maastossa Rico on oma reipas itsensä, mutta ryöstäminen ei luultavasti ole edes käynyt sen mielessä. Vaikka ruuna tähyilee pusikoita korvat hörössä, se ei kertaakaan ole kunnolla säikähtänyt mitään.

Päiväkirja

13.6.2021
kirjoittanut Saga

Mä rapsuttelin hajamielisesti vuonohevosruunan kaulaa ja mietin samalla itsekseni, mitä helvettiä olin mennyt tekemään. Alun perin Kipinäniemeen ei ollut todellakaan tarkoitus muuttaa hevosia, mä ja Sipsi oltaisiin asuttu kahdestaan talossa.
Ja talli olisi jäänyt käyttämättömäksi, huokaisin mielessäni. En mä voinut elää ilman hevosia, pakko myöntää. Ei mikään satunnainen Samin hevosilla ratsastelu olisi koskaan riittänyt, mä tarvitsin nelijalkaisia lähelleni. Nyt mulla oli sitten Sipsi, Nixi, Daia ja vielä Ricokin. En mä muistanut edes, millä perustelin Ricon ostamisen itselleni. Nixi tuli auttamaan mun hevosikävää ja Daia Nixin kaveriksi, mutta mihin mä tarvitsin huonosti koulutettua ruunaa?
Samassa Rico hörähti ja työnsi turpansa kainalooni, ihan kuin olisi kuullut ajatukseni ja sanonut:
"Ainahan sä nyt hevosia tarvit, Saga!"